Yöllä oli satanut yllättävän paljon lunta, mutta keli oli nuoskainen. Suunnitelmissa oli lähteä maastoon ihan pitemmälle lenkille.
Sain Junglen satuloitua ja suitsittua ihan itse, kiitos Hannalle vinkeistä ;). Määränpäänä oli kankaana tunnettu metsäalue ja sinne pääsi joko tietä pitkin tai peltojen kautta. No me mentiin peltojen kautta. Matkanteko oli hieman hankalaa, kun hevosen jalat uppoili jäiseen peltoon ja muutaman kerran tuntui ihan kuin olisi ollut jäällä, kun jää murtui alta ja vajottiin hieman. Yhdellä tieosuudella oli pienenpieni sula ojanen ja Open hepo oli sitä mieltä, että siinä on RAILO minkä yli on pakko hypätä. No, me kaikki sitten "hypättiin". Meni ihan hyvin, ei se ollut kuin pieni loikka, mutta nyt on sitten "hypätty" ihan kaksi kertaa (mennessä ja tullessa).

Lisäjännitystä lenkkiin toi vasen käteni, mikä oli 2/3 koko parin tunnin ajasta tunnoton ja osin täysin voimaton. Puutumista on ollut, lähinnä öisin, mutta nyt se alkaa vaivata jo päivälläkin mitä erilaisimmissa tilanteissa. Ekan kerran se oikein häiritsi ratsastusta ja vei kyllä rentouden koko touhusta. Tuon voimattomuuden vuoksi esitin toiveen, että ei menty harjujen kautta, missä olisi laukattu, kun pelotti, että en saa pidettyä hevosta mitenkään voimattomuuden vuoksi. Menimme siis rauhallista ja itseasiassa aika idyllistä terapiakäyntiä kauniin lumisessa maisemassa. Aina välillä lunta tippui kuusen oksilta päälle. Ihanan tunnelmallista.

Paluun piti tapahtua tietä pitkin, mutta yllättäen linja-auto hieman säikytti seuruettamme ja Ope muutti suunnitelman siten että palasimme samaa tietä kuin olimme tulleetkin. Paluumatkalla rupesin kyllä vakavasti harkitsemaan turvaliivin hankintaa. Ehkä se ei olisi hullumpi ajatus lainkaan.

Tallille palattiin reippaan parin tunnin lenkin jälkeen ja loppuhoidon jälkeen heposet saivat joululahjana omenat ja hyvän joulun toivotukset.

Ensi vuonna jatketaan =)