Ensimmäinen adventti ja räntää puottelee. Viime viikon ihana lumimaisema on muutunut takaisin märäksi ja mustaksi. Keli näytti kurjaakin kurjemmalta, mutta minkäs teet, tunnille lähdettiin.

Jungle olikin valmiina ja eikun selkään. Alkuun harjoiteltiin pysähdyksiä. Herra Jästipää vähän jyräili meitiä, mutta Open käskystä otin astetta napakammat otteet ni pysähtyihän se. Kohta pysähtyi jo pelkästään reisiavuilla. Siistiä.
Sitten harjoiteltiin taas askeleen pidennystä ja askellajivaihtoja. Sain ohjausta jalkojen oikeasta asennosta ja vihdoinkin hokasin mikä kohta reidestä pitää olla koko ajan kiinni satulassa. No, onhan se ihan luonnostaan, olin vain kuvitellut, että vähän eri kohdan pitäisi olla........ Aloin muistaa jo miten jalkoja pidetään ja miten istutaan suorassa. Pikkuhiljaa asiat alkavat löytyä.

Ensimmäisen kerran onnistuin rentouttamaan itteeni niin paljon että tykkäsin mennä harjoitusravia. Jesss!!!

Tykkään mennä Junglella. Tuntuu jotenkin kotoisalta tuollainen jääräpää, mikä kuitenkin on ihan kiva kun sen kovan ulkokuoren alle vaan pääsee. Tunnenpahan oppivani jotain kun saan sen toimimaan oikein.

Sain lahjaksi semmoisen hienon heijastintsydeemin, mihin saa valot vilkkumaan. Laitoin sen päälle pimeään iltaan ja kuvittelin olevani joulukuusi.