Lauantai aamuna olo oli tukkoinen, mutta kuitenkin sen verta virkeä, että lähdin kentälle treeneihin. Ei ehkä kovin viisasta, mutta jos tällä saan kuumeen nousemaan ja taudin taittumaan kunnolla, kyllä kannattaa. Tai ainakin kuvittelen niin.

No vot evör. Ekana oli Pyrrän treenit. Harjoiteltiin takaaleikkausta sekä persjättöä eli tätikevennystä. Pyrränen ei olisi oikein malttanut jäädä istumaan lähdössä. Vaatii lisää harjoitusta. Putkeen heitto meni hyvin ja koira liikkuu nätisti linjan keskellä irti minusta. Seuraa yllättävän tarkasti miun vartalon asentoa. Taitava koiranpentu. Hyvät treenit oli.

Seuraavan tunnin pyristelin radalla sitten Tuiskun kanssa. Ennen radalle menoa otin tottista ja siinä T on kivasti mukana. Radalle mentäessä T ei myöskään olisi millään jäänyt lähtöön odottamaan, vaan lähti omine lupineen  tekemään. Sain sen kuitenkin pysymään kun komensin. Radalla oli mielenkiintoinen härpätys, missä putki meni puomin ali toiselle puolelle ja sieltä koiran piti jatkaa suoraan renkaaseen ohjaajan jäädessä aika kauas. Ennenkuin T tuli putkesta ulos, aloin jo käskyttää rengasta rrrrrrrrrrrrrengas ja Tuisku meni sen aivan loistavasti.Sen jälkeen tuli kepeille meno väärältä puolelta ja siinä vähän vauhti hiljeni. Kepit mentiin hitaan puoleisesti. Sitten mentiin hypyn kautta puomille ja mie ajoin koiran päälle. Onneksi T ei vähästä säikähdä vaikka mami jyrääkin menolinjan yli.
Toisessa versiossa T:n piti A:n ja hypyn jälkeen mennä kepeille oikealta puolelta. No, meinasin itse törmätä siivekkeeseen ja T jarrutti, minkä jälkeen kepit mentiin tooooodella hitaasti. Minuu rupes ihan naurattamaan ko koira oli ku hidastetusta filmistä. Kepeistä selvittyämme koiran piti mennä renkaalle, minkä jälkeen oli putki. T oikein loisti taidoillaan tässä kohdin. Hieno koira!

Mitä ihmettä mie teen noille kepeille? Auttakaa!

Mie jaksoin ihmeen hyvin, vaikka välillä ei meinannu henki kulkeekaan, röörit oli kuitenkin sen verta tukossa. Kentän pohja on aika hyvä, kun koko kesä ollaan sitä tampattu, joten juokseminen sinällään ei ole raskasta.

Iltapäivällä matte osallistui vielä Kenkku-kelpien 10-vuotissynttäreille. Huikeat oli virkeällä veteraanilla juhlat, ei uskoisi sen ikäiseksi! Ohjelmassa oli pujotteluakisaa ja tietysti agilityparikilpailua. Jätin omat koirat kotiin ja niinpä starttasin radalle x-rotuisen minikoiran Verdin kanssa. Meno sujui meillä ihan mahottoman hyvin. Mein agiparina olivat Verdin omistaja Mirka perheen toisen koiran Rapen kanssa ja parikilpailussa tultiin toisiksi! Jeee, hyvä me.
Harmituksen aihetta matelle aiheutti kameran tyhjät akut, joten kuvailut jäivät vähän vähäisiksi, mutta onneksi kahvipöydässä riitti herkkuja =) Hyvät juhlat oli ja ilmakin kirkastui upeaksi ilta-auringonpaisteeksi.