Micra saatiin eilen kuntoon, siitä oli mennyt akku. Aamupäivällä oli sitten hyvä pöristellä kentälle treenaamaan. Otin molemmat mukaan, vaikka tarkoituksena oli treenata lähinnä Pyrytintä. Koirat pikkulenkin jälkeen konttiin kiinni ja kantelin esteet paikoilleen.

Ekaksi otin Pyryn kanssa rengasta matalana. Se meni kuin vettä vaan kun heitti namin läpi. Molemmilta puolilta kävi yhtä näppärästä. Pentu osasi hienosti palata esteen kiertäen, silloinkin, kun meni muutaman kerran renkaan vierestä.

Seuraavana opeteltiin pussi. Alkuun pentu ei oikein hokannu mikä on homman nimi, mutta kerran se sitten meni sen väärinpäin, kun pitelin sitä auki ja luulin sen tulevan sieltä, vaan olikin kiertänyt miun luo. Sen jälkeen se oivalsi jutun ytimen ja meni siitä monta kertaa oikein päin läpi ja vieläpä vauhdilla.

Seuraavaksi otin pari hyppyä (alimmassa maxi-korkeudessa) ja samalla harjoiteltiin paikallaan pysymistä. Sitten siihen yhdistettiin mutkaputki eli hyppy-putki-hyppy. Mutkaputki meni n. 50 % kerroista kerralla oikein. Lopuilla se kääntyi takaisin. Sitten riekuttiin ja leikittiin.

Tällä välin Tuisku haukkuin aika innostuneen kuuloisesti kontin seinällä tai ainakin siltä se minusta kuullosti. Laitoin Pyryn kiinni ja otin Tuiskun. Mukaan olin ottanut pienen vesipullon, mistä annoin ruikkauksen heti kun T lähti haahuilemaan tai ei totellut luoksetuloa. Kummasti jätkä alkoi tulla kuuliaisen näköisenä luo.
Mentiin Tuiskun kanssa hyppy-putki-hyppy. Hienosti! Sitten otin kahden hypyn kanssa välistä vetoa molempiin suuntiin. Loistavaa! Sitten leikittiin. Kun annoin sen voittaa vetoleikissä lelun se lähti sen kanssa keskelle kenttää. Kutsuin sen luo, eikä se tullut. Karjaisin kunnolla, jolloin se katsoi vähän ihmeissään ja lähti tulemaan kohti. Kehuin sitä välittömästi ja käytiin yhdessä hakemassa lelu pois. Palattiin takaisin harjoitusalueelle ja otettiin vielä pari kertaa pussia. No problem!
Sen jälkeen laitoin Tuiskun kiinni. Jään seuraamaan mitä tuleman pitää.

Pyryllä oli vielä intoa ja kokeilin sillekin välistä vetoa. Niinpä vain se tuli hienosti kättä seuraten välistä. Toiseen suuntaan tein itse varmaan jonkun liikkeen vähän hassusti, sillä se ei meinannut millään hypätä jälemmäistä hyppyä, vaan seurasi minua. Mutta lopulta hyppäsi kuitenkin.

Sitten kokeilin korkeaa rengasta. Se ei onnistunut sitkeästä yrittämisestä huolimatta. Palataan matalaan ja yritetään myöhemmin uudelleen.
Lopuksi otin vielä mutkaputkea ja pari kertaa pussin, että onnistumisen fiilis jäi koiralle viimeisimpänä mieleen.

Hyvä mein koissut!